Max Ernst
Max Ernst | |
---|---|
Max Ernst vuonna 1976. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. huhtikuuta 1891 Brühl |
Kuollut | 1. huhtikuuta 1976 (84 vuotta) Pariisi |
Taiteilija | |
Taidesuuntaus | dada ja surrealismi |
Nimikirjoitus |
|
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Max Ernst (2. huhtikuuta 1891 Brühl – 1. huhtikuuta 1976 Pariisi) oli saksalainen dadaisti ja surrealisti.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Max Ernst syntyi Brühlissä, Saksassa. Hän aloitti filosofian opinnot vuonna 1910 Bonnin yliopistossa, mutta jätti kurssit pian kesken.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen — Saksan armeijassa palveltuaan — Ernstin mieli oli täynnä uusia ideoita, ja vuonna 1918 hän perusti Kölnissä, yhdessä yhteiskunnallisen aktivisti Johannes Theodor Baargeldin (taiteilijanimi, oikealta nimeltään Alfred Grünweld) kanssa dadaryhmän, joka hajosi vuonna 1922 Ernstin muuttaessa Pariisin Montparnasseen.[1]
Ernst loi ensimmäiset taideteoksensa vuonna 1919 vieraillessaan saksalais-sveitsiläisen taidemaalarin Paul Kleen luona. Hän meni samana vuonna naimisiin taidehistorioitsija Luise Strausin kanssa — se oli myrskyisä suhde, joka ei kestänyt kauan. Luise Straus-Ernst kuoli vuosia myöhemmin Auschwitzin keskitysleirillä.
Vuonna 1925 Max Ernst keksi frottage-maalaustekniikan (ransk. frotter, hieroa), joka on kankaan jynssäämistä lyijykynällä tai vastaavalla kuluneen pinnan päällä. Seuraavana vuonna hän suunnitteli yhdessä espanjalaisen taiteilijan Joan Mirón kanssa muotoiluja Sergei Djagileville. Mirón kanssa Ernst kehitti grattage-tekniikan, jolla surrealistit raapivat maalia pois maalauskankaasta.
Vuonna 1926 Ernst herätti huomiota maalauksellaan The Virgin Spanking The Christ Child Before Three Witnessess: André Breton, Paul Éluard and The Painter (Neitsyt läimäyttelee Kristus-lasta kolmen todistajan — André Bretonin, Paul Éluardin ja Maalaajan — edessä). Hän oli Montparnassessa keskeisessä osassa, kun Breton halusi sulkea Ernstin ystävän, surrealistirunoilija Éluardin taiteilijapiirin ulkopuolelle. Vuonna 1927 hän meni naimisiin Marie-Berthe Aurenchen kanssa. Ernstin suhteen Aurencheen on spekuloitu olleen inspiraationa hänen sen vuoden maalausten eroottispainotteisuudelle.[2]
Vuonna 1934 Ernst aloitti kuvanveiston ja vietti aikaa sveitsiläisen kuvanveistäjän Alberto Giacomettin kanssa.
Vuonna 1937 Max Ernst tapasi Lontoossa Leonora Carringtonin. Heidän välilleen kehittyi suhde, ja Ernst erosi vaimostaan heidän palatessa Pariisiin yhdessä. Uusi pari työskenteli yhdessä, toisiaan tukien kunnes toinen maailmansota alkoi. Ernst lähti sotaa pakoon Yhdysvaltoihin, minne hän pääsi yhdessä Peggy Guggenheimin kanssa vuonna 1941 yhdysvaltalaisen journalistin Varien Fryn avulla.
Ernstin ja Carringtonin suhde loppui ja Ernst nai Guggenheimin seuraavana vuonna.
Muiden sotaa paenneiden taiteilijoiden ja ystäviensä Marcel Duchampin ja Marc Chagallin ohella Ernst auttoi luomaan abstraktia ekspressionismia.
Avioliitto Guggenheimin kanssa ei kestänyt, ja lokakuussa 1946 Ernst meni naimisiin yhdysvaltalaisen taidemaalarin Dorothea Tanningin kanssa tuplavihkiseremoniassa, jonka toinen pari oli Man Ray ja Juliet Browner, Kalifornian Beverly Hillsissä.
Ernst pysytteli pääosin Yhdysvalloissa, asuen Arizonan Sedonassa, ja kirjoitti vuonna 1948 tutkielman ”Beyond Painting”. Julkisuuden myötä hän alkoi menestyä myös taloudellisesti.
Vuonna 1953 hän ja Tanning muuttivat pieneen kylään Etelä-Ranskassa, missä he jatkoivat työskentelyä. Pariisin Galeries Nationales du Grand-Palais julkaisi täydellisen katalogin hänen töistä.
Max Ernst kuoli 1. huhtikuuta 1976 Pariisissa Ranskassa. Hänet haudattiin Père-Lachaisen hautausmaalle.
Ernstin viehtymys lintuihin näkyi hänen työssään. Maalauksissa esiintyi silloin tällöin hänen lintu-alter egonsa, jota hän kutsui Loplopiksi, ja jonka hän sanoi olevan jatketta hänen lapsuudelle, jolloin hän ei ymmärtänyt eroa ihmisten ja lintujen välillä — Ernstin sisko oli syntynyt juuri hänen lintunsa kuoleman jälkeen. Loplop esiintyi myös muiden taiteilijoiden kollaasitöissä.
Valikoitu lista töistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A Brief Chronology of DaDa Members.peak.org. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 14.11.2006. (englanniksi)
- ↑ Flint, Lucy: Max Ernst – The Kiss. Guggenheim Collection. Arkistoitu 4.11.2008. Viitattu 29.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Max-Ernst Museum Brühl
- Olga's Gallery - Ernstin taidetta ja biografia
- Max Ernst at the Museum of Modern Art (MoMA)
- Ten Dreams Galleries
- Une semaine de bonté -kuvakollaasi (1934) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Max Ernst Master Piece: "Immortel" Huge chess game made of glass
|